30.1.2015 Täällä on jokin outo haju...

Niin sitä taas vierähti muutama päivä. Tekemistä on ollut niin paljon, ettei juuri ole ehtinyt kirjoittamista ajatellakaan...

Viime viikon paastopäiville oli taas tarjolla mielenkiintoisia annoksia. Isäntäkin tokaisi, kun sain hänestä lounasseuraa päivänä eräänä, että "kyllä saat jatkaa paastoilua, kun näin maukkaita salaatteja tarjotaan!" Tällaista katkissalaattia meillä oli tarjolla lounaaksi jo kohta kaksi viikkoa sitten... Herttinen, kylläpä on päivät tosiaan menneet vauhdilla. Samana päivänä oli päivälliseksi Tex Mex -kanaa, josta en harmi vaan muistanut ottaa kuvaa. Mutta valmistaminen oli yksinkertaista. Ranskankermaa ja tacokastiketta sekaisin, kanan rintafileiden päälle ja uuniin :) Sopii kuulemma kalallekin, joten voitte uskoa, että pitää kokeilla...

Viime viikkoon mahtui valitettavasti vain yksi paastopäivä, mutta se alkoi valtavalla salaattilounaalla! Kuvassa on siis neljän hengen annos, että ei nyt kauheasti kannata hihkua :) Kuvassa siis mozzarellaa ja makrillia tomaattikastikkeella sekä salaattia, rucolaa, avokadoa, kirsikkatomaatteja ja persiljaa. Hulppean makuista!

Päivälliseksi oli sitten ehkä vähemmän gourmet-annokselta näyttävä tacolehtipihvi guacamolella.

Maku oli kyllä kohdillaan, koska tykkään tuosta tacokastikkeesta... 

Tälle viikolle en saanut kalenteriin sovitettua paastopäivää, mutta en ota siitä paineita. Olen sen sijaan saanut sovitettua siihen kolme kuntosalipäivää! 

Kyllä, aivan oikein. Minä ja kuntosali. Ensimmäinen kerta oli jo viime viikolla. Olo oli sen jäljiltä ihan euforinen, vaikka se itse lähteminen oli mielettömän vaikeaa. Isäntä on kyllä ollut ihanan kannustava. Pisteet hänelle siitä(kin)! Pisteet pitää kyllä antaa pomollekin, joka antoi luvan käydä salilla työpäivän aikana, jos asiakaskäynnit antaa periksi. Ja mikäs siinä, tunnit tulee kyllä täyteen, kun tekee myös iltakeikkaa ja välillä pitkää päivää.

Eipä tuo salille meneminen ole vielä yhtään helpottanut. Kai se on sitä huonoa itsetuntoa, mutta minä pistän silmät kiinni jos alkaa tuntua pahalta. Tarkoitan siis, että jos se muiden läsnäolo alkaa tuntua pahalta. Kyllä sitä kuntopyörää voi polkea silmät kiinnikin. Tosin, olen kuljettanut aina jotain lukemista mukanani, niin se voi näyttää vähän hölmöltä. 

PT tapaaminen on vasta parin viikon päästä, joten olen vasta tutustunut crosstraineriin, kuntopyörään ja soutulaitteeseen. Kyllä tuo isäntä vähän opasti painojakin, mutta olen suosiolla jättänyt ne vähemmälle :) Eilen rytkin melkein kilpavauhtia soutulaitteella. Ja jos joutuisi oikealla paatilla rytkimään, niin en kyllä kyydissä pysyisi. On siinä vedessä sen verran vastusta...

Niin. Se outo haju. Toisen salikeikan päätteeksi ihmettelin vessassa, että täällä on jokin outo haju. No, se kuitenkin selvisi nopeasti. Se oli ihan rehellinen hiki...!

Ja se oli kyllä kivaa!

18.1.2015 Ensimmäinen viikko takana ja homma hanskassa

Viime tiistain leipäepisodista huolimatta paastoviikon tulos oli ihan kelpo. Kamalan paljon en tälle ensimmäisen viikon pudotukselle painoa pane, koska suurin osa siitä kuitenkin kroppaan kertynyttä nestettä.

Ensi viikolla pääsen jo tutustumaan salillekin. PT-tapaaminen tosin menee helmikuulle, kun kalenterit on täynnä puolin ja toisin. Paastopäivät olen merkinnyt heti huomiselle ja sitten perjantaille. Huomiselle olin suunnitellut tekeväni päivälliseksi kanavartaita uunissa. En vain yhtään muista, minne tallensin varrastikut grillikauden päätteeksi. Saattaa olla, että vain levittelen kaikki tarvikkeet uunipellille :D

Viikon saldo joka tapauksessa -1,0 kiloa. Tämän ja loput tiedot löytää taas "Edistyminen" -sivulta. 

14.1.2015 Kipeenä paastoaminenkin on helpompaa?!

No ei ainakaan hauskempaa. Helppohan tuo aamupäivä oli, kun nukuin yli puoleen päivään. Olihan tuo kaktuspallo vieläkin kurkussa vähän rajoittamassa, että mitä sinne voi kaataa, mutta silti. Aktiivisuustaso ei ollut ollenkaan sitä, mitä kuvittelin. Ei kivaa.

Ja niin kuin olin tehnyt hienot suunnitelmat, että miten toteuttaa tämä paasto. Ruokasuunnitelmat meni kyllä kohdilleen. Nyt kun ei tarvinnut edes töihin lähteä, niin lounaan sain nauttia ihan tuoreeltaan kasattuna.

Tässä lounaani. Avokado-kinkkurullat! Namia, vaikkei heti uskoisi. Puolikas avokado, 25 g fetaa, reilu ruokalusikallinen siemensekoitusta, kaksi voileipäkinkkusiivua ja salaatinlehti. Pinnalle ripottelin chilirouhetta. Ohje on mukaeltu Ulrika Davidssonin kirjasta Keittokirja 5:2. Siinä oli rucolaa ja saksanpähkinöitä, mutta pähkinöille olen allerginen ja rucolaa ei lähikaupassa ollut. Kirjan mukaan kaloreita oli 283 ja se sopii kyllä minulle. Se nyt niin pilkun tarkkaa ole...

Iltapäivällä oli tarjolla jauhelihakeittoa. 

Ihan pettämätön! Kaverina vettä ja yksi Vanajan vehnäkorppu ja päivän kalorit 507. Well done!

Mutta.

Pitäisi muistaa, ettei meikäläinen yksinkertaisesti mitenkään voi vastustaa uunituoretta leipää...

"Äiti, mitä me tehdään?" "Äiti, et näe enää (siis uutisia...)!" "Äiti!" "Äiti!" Ja koita siinä nyt kukaan sitten katsoa uutisia... Siispä: me leivotaan... Ja ei muutakuin soveltamaan. Kuivahiiva: vanhentunutta, kelpaa. Sämpyläjauhot: ei riitä. Erikoisvehnäjauhot: kelpaa. Kauralese: vanhentunutta, kelpaa. "Joko saa kaataa?" Ja lapsella kädessä kuppi, johon olin mitannut rypsiöljyn valmiiksi. Siirappi ei ehtinyt kunnolla sulaa veden joukkoon, kun taas oli öljykuppi kädessä: "Joko saa kaataa?" Sitten osa jauhoista, joissa kuivahiiva joukossa. Humps! Miten niin vähän kerrallaan? "Minä!" Juu, juu, sinä saat! Ja tästä lisää jauhoja. "Minä!" Ja taas öljykuppi kädessä: "Joko saa kaataa?" Voi sitä iloa, kun sai tunkea kädet sinne taikinaan... "Joko saa kaataa?" Saa. Vihdoinkin.

Nyt pitää taikinan nousta rauhassa. 2 min: "Joko se on valmis?" Ei. Vielä 2 min. "Ei sen tarvitse!" Kyllä tarvitsee. Odota nyt rauhassa. "Nyt se heräsi!" Hetkinen, mikä? Niin siis taikina nousi. "Joko nyt?" "Ei jaksa odottaa!" "Ota se pois!" 

Taikina sai nousta siis ehkä juuri sen 5 minuuttia... Sitten vaivaamaan. "Koska saa tehdä näin?" Siis kaulia? Ei sämpylöitä kaulita. "Mä haluun!" 

Ja sämpylöiden pyörittämisestä ei tullut mitään. Lopulta pellillä möllötti kaksi tavallisen leivän näköistä mötikkää. Ja liina päälle. Uuni lämpiämään. "Koska ne on valmiit?" Antaa niiden nyt ensin nousta, että ne saa uuniin. Eivät saaneet nousta. "Koska ne on valmiit?" Sitten, kun ovat kauniin värisiä. "Nyt ne on!" "Koska ne on valmiit?" (Mä olin jo ihan valmis...) 

Laskin jo mielessäni, että seuraavalla leivontakerralla pitää toteutua kolme asiaa:
1. Äiti on terve.
2. Ei ole paastopäivä.
3. Leivontapäivä on lauantai tai sunnuntai. Ja nimenomaan päivä!

Olin ihan varma, että uunista tulee kaksi hampaankatkojaa ja iltapala vaihtuu kiekonheittokisaan. Päinvastoin! En ole ikimaailmassa saanut aikaiseksi niin hyvää leipää! En yksin, enkä varsinkaan lapsen kanssa. Siispä, hyvästi paastopäivä! Olin ansainnut jokaisen juustolla ja Keijulla kuorrutetun suupalan, jotka huuhtelin maidolla alas. Piste ja loppu.

Seuraava paastopäivä on perjantaina. Silloin ei sitten leivota. Lounaaksi tulee olemaan katkarapusalaattia ja tillikastiketta sekä lounaaksi Tex mex -kanaa. Kyllä sitä pitää välillä kokeilla jotain uutta ;) 

12.1.2015 Vuoden ensimmäinen päivetys

Kyllä. Otsikko on kirjoitettu ihan oikein. 

Vuodenvaihdetta vietettiin perheen voimin Torremolinoksessa. Viime vuodesta tulikin sitten oikein Espanja-painotteinen, mutta mitäpä siitä. Ainakin on taas pari sellaista paikkaa plakkarissa, joihin voi käydä toistekin tutustumassa. Ehkä kuitenkin seuraavalla kerralla katsotaan muitakin vaihtoehtoja. Onhan vielä muutama kolkka tällä maapallolla koluamatta. Meillä kaikilla ;)

Nyt tässä on makailtu sohvalla influenssan kourissa. Tai ainakin alkavan sellaisen, koska kuume ei ota iskeäkseen. Kaikki säryt ja kivut ja tukkoisuudet täältä jo löytyy. Samoin jumalaton yskä. Ja se siitä epikriisistä.

Tuli lusmuiltua koko joulu. Ja vaa'alla se näkyy 4 lisäkilona. Ihan omaa tyhmyyttä ja laiskuutta. Oikeastaan se lusmuilu alkoi jo ennen viimeistä blogipäivitystä. Niin, silloin karkinhävityspäivänä. Eikun kestikö se viikon...? No, silloin kuitenkin. Ja joulu tuli mässäiltyä, jonka jälkeen sitten olikin jo melkein lähdön hetki. Ja kuka sitä nyt lomalla jaksaa edes ajatella mitään paastoa?! No, tuo oli hiukan liioiteltua, koska olin jo ennen lomaa tehnyt paastopäivien ruokailusuunnitelmat! 

Vuoden ensimmäinen paastopäivä koittaa huomenna. Saas nähdä kuin ämmän käy!

20.12.2014 Uuden vuoden lupaus

Kun riman asettaa tarpeeksi ylös, se on helpompi alittaa... Ei kun miten se nyt taas menikään... Päätin joka tapauksessa tehdä uuden vuoden lupauksen hyvissä ajoin. Tässähän on siis taustalla pelkästään se ajatus, että ehdin sen sitten nopeasti unohtaa ennen uutta vuotta... Vitsi, vitsi. Palataan siihen kuitenkin hetkisen päästä.

Kunpa vielä muistaisin, mistä tämän kuvan nappasin. Surffailun tuloksena joka tapauksessa. On se kyllä hauskaa katsoa, miten erilaisia annoksia voi kasata. Houkuttelevimman näköinen on ehdottamasti tuo lautasellinen minipaprikoita. Hyvänä kakkosena seuraa kiivilautanen. Vaikkakin juuri tällä hetkellä ei tee mieli kumpaakaan...

Se uuden vuoden lupaus...

Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni!

Ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin...

Taas ollaan niin meikäläisen mukavuusalueen ulkopuolella, ettei ole tosikaan, mutta siinä se komeilee. Salikortti. Ensimmäinen laatuaan meikäläisen nimellä. Tänään kävin ostamassa sisätennarit. Nyt ei voi enää keksiä tekosyitä, koska verkkareilla ja t-paidoilla pääsee hyvin alkuun... Onko silmätulehdus tekosyy?!

Takana oleva kuntokalenteri oli täydellinen heräteostos kirjakaupasta. En edes selannut sitä läpi ennen kassalle menoa. Kotona katsellessa totesin, että ei se mikään turha kapine ollutkaan.

Ja nyt vielä uuden vuoden tuomalla innolla pistän tuon paastoilunkin alkuun, niin johan tässä aikaa lyyti kirjottaa ja lyyli laihtua!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Täällä hiljennytään nyt sulattelemaan kinkkua eikun suunnittelemaan tulevaa :)

4.12.2014 "Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa..."

Minulla on ollut tässä projekti päällä. Olen hävittänyt karkkeja kotoa. Syömällä...

Siis oikeasti, Se oli taas tällainen karkinsyöntijakso ja nyt ei sitten tee taas yhtään mieli mitään makeeta. Rakas miehenikin jo huomautti, että voisi syödä oikeaa ruokaa välillä... Ja seuraavassa lauseessa kysyi, että "miten paasto sujuu"? Minähän sitten nokkelana esitin hölmistynyttä: "Mikä ihmeen paasto?"

Ja nyt lyön päätä seinään. Tyhmästä päästä kärsii...

Tiedän kuitenkin, että tuo makeanhimo liittyi stressiin. Viimeiset tentit ja muut kirjalliset työt iskivät päälle. Samalla piti hoitaa työt ja koti. Väsähdin ihan totaalisesti. Onneksi sain järjestettyä yhden kokonaisen päivän, jolloin olin ihan yksin kotona. Yön uusin levy repeatillä soittimeen ja akka vaakatasoon. Siinä sitten pötkötin koko päivän tekemättä yhtään mitään. Tuijotin vain kattoon ja välillä nukuin. Olipahan varsinainen lankkuhaaste :D No, okei. Tunnustan, kyllä ne sukkapuikot sieltä lopulta kätösiin löysi...

Nyt on taas uutta intoa ja puhtia. Opinnoista on jäljellä enää lopputyö. Seuraavat kaksi kuukautta menee aika tiukasti sen parissa, joten paasto saa nyt hetkisen odottaa. Keskityn siihen sitten taas helmikuun alusta. Hyvä puoli on se, että vaikka suunta ei ole ollut alaspäin ei se myöskään ole ollut ylöspäin.

Ja juhlahamoseenkin pitää mahtua sittenkin vasta syksyllä...

Aamun Ajatus 24.10.2014

Aamun Ajatus 24.10.2014